Hiiri, joka söi kirjat - Joulupukin kylätarinoita - PNP

Aikaisin aamulla, kun suurin osa kylän asukkaista vielä nukkui, Lanky-tonttu oli jo aloittanut päivänsä. Joulupukin kirjastossa oli niin paljon tekemistä!

Kirjapinot odottivat, että ne laitettaisiin takaisin hyllyihin. Tibö, nuori harjoittelussa oleva tonttu, auttoi Lankya hänen tehtävissään. Tibö oli lumoutunut, kun Lanky esitteli hänelle suurta kirjastoa.

"Miten ihmeellistä!" Tibö sanoi. "En ole koskaan elämässäni nähnyt näin paljon kirjoja!"

"Joulupukin kirjastossa on yhtä monta kirjaa kuin maailmassa on lapsia", Lanky selitti. "Joulupukki kirjoittaa noihin kirjoihin kaikki tiedot jokaisesta lapsesta."

"Kuulostaa aika työläältä! Miten hän tekee sen?" Tibö kysyi.

"Joulupukki tekee kovasti töitä, mutta hän saa apua myös tontuilta", Lanky vastasi. "Me teemme muistiinpanoja lasten käytöksestä ja lisäämme kirjoihin kuvia lapsista sekä kaikkia heidän lähettämiään kirjeitä ja piirroksia."

Lanky käveli kohti tornin korkuista kirjapinoa.

"Näetkö tämän pinon? Nämä ovat kaikki kirjat, jotka on päivitetty hiljattain. Tehtävämme on laittaa ne takaisin hyllyihin. Näin kun lapsi käyttää kannettavaa Pohjoisnavan konsolia ottaakseen yhteyttä joulupukkiin, voimme löytää hänen henkilökohtaisen kirjansa nopeasti."

"Ymmärrän!" Tibö sanoi. "Joulupukki käyttää lapsen kirjaa, kun hän käy lapsen kanssa läpi vuottaan."

"Juuri noin! Olen hyvin iloinen nähdessäni, että ymmärrät prosessin, nuori tonttu! Nyt takaisin töihin! On paljon tehtävää!"

Lanky kiipesi tikkaille ja tarttui pinon päällä olevaan kirjaan. Yhtäkkiä hän huusi.

"Lanky? Mitä tapahtuu?" Tibö kysyi hyvin huolestuneena.

Lanky pysyi hiljaa ja tarttui toiseen kirjaan. "Voi ei, se ei voi olla totta!"

Lanky ryntäsi alas kahden kirjan kanssa ja näytti ne Tibölle.

"Katso, joku on nakertanut kirjojen kannet! Emme voi enää edes lukea niiden lasten nimiä, joille ne kuuluvat!"

Tibö katsoi tarkkaan kahta kirjaa. Kansissa oli jälkiä ja pieniä reikiä, jotka muistuttivat häntä sveitsiläisestä juustosta.

"Näyttää siltä, että hiiri on tehnyt tuon kirjoihin", Tibö sanoi.

"En ymmärrä", sanoi Lanky. "Tämä on ensimmäinen kerta, kun näin tapahtuu. Se on hyvin ärsyttävää. Nämä on korjattava, jotta voimme tunnistaa lapset, joille ne kuuluvat."

Hyvin huolestunut Lanky laittoi kaksi kirjaa syrjään ja alkoi Tibön kanssa laittaa muita kirjoja takaisin hyllyynsä. He työskentelivät koko päivän taukoamatta, kunnes tonttu Gordot saapui paikalle ja otti ohjat käsiinsä. Hän työskenteli kirjastossa yövuorossa. Hän oli hyvin ystävällinen tonttu, mutta hän vaikutti aina hieman uneliaalta. Hänet tunnettiin kylässä myös makeanhimostaan. Lanky alkoi selittää hänelle tilannetta.

"On hyvin tärkeää, että lastenkirjat pysyvät hyvässä kunnossa", Lanky sanoi Gordotille.

"Pidä niitä silmällä, ja jos näet hiiren, ota se kiinni ja pyydä selitystä!"

"Pidän silmäni auki", Gordot lupaa.

Lanky ja Tibö lähtivät kirjastosta ja suuntasivat kylän kahvilaan. Väsynyt Tibö hieroi silmiään.

"En olisi ikinä uskonut, että työskentely Joulupukin kirjastossa olisi näin uuvuttavaa!"

"Syödään kevyt ateria ja mennään nukkumaan. Huomenna aloitamme taas hyvin aikaisin", Lanky vastasi.

Tibön sänky oli hyvin mukava, mutta hän oli levoton unissaan. Hän näki jatkuvasti unta sadoista hiiristä, jotka ahmivat kirjankansia. Hän onnistui nousemaan aikaisin ylös ja söi hitaasti kulhollisen kaurapuuroaan, yhä painajaisten häiritsemänä.

Kun hän pääsi kirjastoon, Lanky oli ollut siellä jo jonkin aikaa. Hän näytti täysin lannistuneelta.

"Katso", hän sanoi ja osoitti kohti kirjapinoa. "Vielä viisi kirjaa on syöty, kun olimme poissa!"

"Voi ei!" Tibö sanoi. "Näkikö Gordot hiiriä yövuoronsa aikana?"

"Ei. Hän sanoi, ettei ole nähnyt mitään tavallisesta poikkeavaa. Epäilen, että hän nukkuu päiväunia työvuoronsa aikana. Hiiri olisi voinut käyttää hänen nukkumistaan hyväkseen ja syödä kirjat."

"Mutta miksi hiiri haluaisi syödä kirjan? Se on outo ateria!" Tibö kysyi.

"Aion ottaa siitä selvää", Lanky vastasi. "Lainaan yhtä ladossa asuvista kissoista ja pyydän sitä pyydystämään hiiren tänä yönä."

"Erinomainen idea", Tibö sanoi. "Jos Gordot-tonttu ei ole onnistunut pyydystämään hiirtä, niin varmasti kissa onnistuu!"

Molemmat tontut viettivät päivän kirjojen laittamisella. Kun Gordot ilmestyi yövuoroonsa, Lanky pyysi Tiböä tuomaan kissan porojen navetasta. Tibö valitsi ison mustan kissan, joka oli tunnettu hyvänä hiirenmetsästäjänä.

Tiböllä oli taas vaikeuksia nukkua, koska hän oli aivan liian innoissaan. Saisiko kissa kiinni kirjoja syövän hiiren? Selviäisikö koskaan, miksi hiiri yhtäkkiä halusi syödä lastenkirjoja? Tule myöhemmin lukemaan tarinan loppuosa!