Senöki ja joulupöllöt (2/2)

Pikku Senöki tiesi, että oli outoa, että pöllö pelkäsi pimeää, sillä ne näkivät niin hyvin yöllä! Se ei ollut varma, mistä se oli johtunut, mutta koska sen perhe oli monena yönä töissä ja se oli jäänyt yksin pesään, se oli muuttunut yhä hermostuneemmaksi öisin. Jokainen outo ääni oli pelottava ja jokainen outo varjo pelottava.

Eräänä yönä se päätti, että se oli saanut tarpeekseen ja seuraisi perhettään, kun nämä lähtisivät myöhäisillan töihin Holhooja-tontuille. Se antoi heille etumatkaa, jotta he eivät huomaisi, ja lensi sitten heidän perässään kaikin voimin, vaikka pimeä metsä oli pelottava.

Kaikki sujui hyvin, kun tyhjästä tuli tuulenpuuska, joka heitti pikkupöllön kurssiltaan. Kun se sai suuntaa, se ei nähnyt merkkiäkään perheestään missään! Yhtäkkiä kaikki tuntui paljon pelottavammalta ja pimeämmältä.

Oksi napsahti, ja pöllöparka lähti taas peloissaan lentoon, eikä ollut varma, oliko se menossa oikeaan suuntaan vai ei. Sitten oksat yhtäkkiä liikkuivat yössä pelottavalla kolinalla. Jokainen uusi ääni pelästytti Senökiä enemmän, ja hän kääntyi ympäri pimeässä metsässä.

Yhtäkkiä hän näki kaukana valon ja lensi sitä kohti kaikin voimin. Mikä helpotus, valo tuli yhdestä Holhoojan mökistä!

Hän lensi suoraan sisälle ja nurkkaan piiloon, mikä oli suuri yllätys Holhooja Karalle, joka oli työstänyt porovarusteita.

"Voi ei! Mitä sinulle on tapahtunut, pikkuinen?" Kara kiiruhtaa katsomaan pikku pöllöä. Hetken rauhoituttuaan Senöki pystyy selittämään, että hän pakeni jotain pelottavaa pimeässä.

"Mennäänpä katsomaan yhdessä, olen varma, ettei siellä ole mitään todella pelottavaa." Kara nappaa lyhdyn ja tarjoutuu kantamaan Senökiä. Hän ei oikeastaan halua mennä takaisin ulos, mutta tuntee olonsa paljon paremmaksi ystävällisen haltijan seurassa.

Lyhdyn valossa kaikki näyttää erilaiselta. Pelottava kolahdusääni oli vain löysä portti, ja liikkuvat oksat olivat nukkuva poro! Senöki nolostui, mutta Kara naurahti: "Ei se mitään, että pelästyy outoja ääniä, kunhan muistaa, että se on alun perin jotain tuttua, joka niitä aiheuttaa. Tiedätkö mitä, minä jään valvomaan kanssasi yöksi ja autan sinut sitten aamulla kotiin perheesi luokse."

Senöki jää mielellään Karan mökkiin yöksi, ja uskaltautuu jopa kyselemään häneltä kaikenlaista Tähtipöllöistä. He valvovat koko yön jutellen ja nauttien toistensa seurasta.

Kun aurinko oli juuri ja juuri alkanut näkyä aamulla, Senöki on niin uupunut, että hän vaipuu uneen. Kara virnistää itsekseen ja ottaa esiin työkaluja ja alkaa iloisesti työstää jotain.

Ei mene kauaakaan, kun hän herättää pienen pöllön yllätyksellä. "Minäkin pelkäsin ennen pimeää, mutta löysin jotain, mikä auttaa!" Hän vetää esiin pienen tonttumaisen pehmolelun, joka on juuri sopivan kokoinen pikku pöllölle halattavaksi.

"Koska tein sen rakkaudella, voit halailla tämän nuken kanssa, kun ulkona on pimeää ja aavemaista, etkä ole koskaan oikeasti yksin."

Kara kävelee Senökin kanssa takaisin perheensä puuhun, ja hänen perheensä on oi niin onnellinen nähdessään hänet turvassa.

Seuraavan kerran, kun Senökin perhe on poissa töistä, hän pukee nuken luokseen ja näkee onnellisia unia siitä, että hän kasvaa isoksi ja lentää heidän kanssaan. Varjot ulkona eivät ole enää niin pelottavia!

Meillä on lisää tarinoita sinulle! Lue juttu Joulun punainen tähti.