Joulun punainen tähti - Joulupukin kylätarinoita - PNP

Viisi tonttua oli eräänä päivänä nauttimassa piknikistä Joulupukin kylän edustalla, kun myrskyisä pohjoistuuli kauhoi heidät ylös!

Ensimmäinen tonttu, Retki, laskeutui aukealle keskellä boreaalista metsää. Hän oli niin tuulen ravistelemana, ettei tiennyt, mihin suuntaan kävellä päästäkseen takaisin kylään. Hän otti muutaman askeleen yhteen suuntaan, sitten muutaman toiseen, mutta hän ei vieläkään löytänyt tietään. Koska hän halusi päästä kotiin, hän istuutui miettimään.

Hän muisti, että joulupukin porot seurasivat tähtiä löytääkseen tiensä kotiin. "Jos yksinkertaiset porot pystyvät siihen, miksen minäkin?" hän sanoi itsekseen. Tonttu kiipesi metsän korkeimman puun latvaan ja odotti yön tuloa. Ei kestänyt kauan, kun taivaalle ilmestyi tuhansia tähtiä. Mutta mistä hän tietäisi, mitä seurata löytääkseen tiensä kotiin?

Juuri kun hän alkoi tuntea olonsa lyödyksi, Retki huomasi yhden tähden, joka oli punaisempi ja kirkkaampi kuin muut. Kirkas tähti alkoi tanssia ylös ja alas, ikään kuin sanoakseen: "Seuraa minua!".

Nopeasti hän kiipesi takaisin alas puusta ja juoksi täydellä vauhdilla kohti outoa valoa.

Jälleen kerran hän alkoi tuntea olevansa eksyksissä. Niinpä hän kiipesi toiseen puuhun ja löysi pienen punaisen valon, joka pomppi taivaalla ylös ja alas. "Kiitos, että opastat minut kotiin, aivan kuten opastat poroja", hän ajatteli.

Lopulta kukkulan laella hän huomasi porojen tallien ääriviivat. Hän oli onnistunut! Koti ei ollut kovin kaukana.

Hän katsoi taivaalle kiittääkseen tähteä... sitten yhtäkkiä hän tajusi, että kirkas valo, joka oli ohjannut häntä kotiin, oli itse asiassa peräisin joulupukin reestä, kun porot harjoittelivat ja vetivät rekeä yötaivaan halki.

Retki nukkui sinä yönä sikeästi toivoen, että joulupukin reki johdattaisi myös hänen neljä kadonnutta ystäväänsä kotiin.

Nyt on aika lepuuttaa silmiä. Hyvää yötä sitten, nuku hyvin.